Tämän päivän nettiuutisoinnissa Digitodayssa kiinnitti huomiota Teoston huolestuminen hyvitysmaksujen tulevaisuudesta. Saman asian eli hyvitysmaksujen laajentamisen jauhaminen alkaa taas – tänä vuonna näemmä taas viime vuotta aiemmin.
Olen aiemmin kommentoinut kirjoituksissani hyvitysmaksuja montakin kertaa. Näistä jutuista viimeisin löytyy täältä ja kyseisessä jutussa on linkit aiempiin kommentteihini. Aiemmissa kommenteissani olen keskittynyt lähinnä musiikkiin, mutta tämänpäiväisessä uutisoinnissa särähti pahasti korvaan ulkoisten kiintolevyjen väitetty videotallennus, joten haluan tässä kirjoituksessa keskittyä nimenomaan videoon ja ulkoisiin kiintolevyihin. Tilanne kun ei ole muuttunut juuri nimeksikään musiikkiin liittyvien aiempien kommenttieni jälkeen.
Digitodayn artikkelissa kirjoitettiin näin: ”[Teoston hyvitysmaksuyksikön päällikön] Olli Valkaman mukaan neuvotteluja toki käydään taas. Ehdotetuista laitteista ulkoiset kiintolevyt ovat hänen mielestään lähimpänä hyvitysmaksun piiriin pääsemistä. Ulkoisia kiintolevyjä käytetään muun muassa tallentavien digiboksien jatkeena. Digiboksit ovat maksun piirissä.”
Ihmettelenpä vaan, että onko tätä asiaa tutkittu laajemmin viime aikoina. Itse en ole törmännyt muihin tutkimuksiin kuin Teoston Marraskuussa 2008 tekemään tutkimukseen, jonka pääkohdat löytyvät täältä.
Yllämainittuun ulkoisten kovalevyjen käyttöön perehtyneeseen tutkimukseen osallistui 2025 henkilöä, joista 445 vastasi käyttävänsä ulkoisia kiintolevyjä. Näistä 16 prosenttia myönsi tallentavansa kiintolevyyn musiikkia ja 9 prosenttia elokuvia, TV-ohjelmia tai TV-sarjan jaksoja. Tässä kohdassa ei ikävä kyllä mitenkään erotella mistä lähteistä tuo musiikki- ja videomateriaali on peräisin eli onko kyseessä Teosto-maksujen alaista materiaalia.
Tutkimuksen sivulla 10 kuitenkin kerrotaan, että 13 prosenttia 74 henkilöstä, jotka kertoivat tallentavansa videoita ulkoiselle kiintolevylle, ovat myöntäneet tallentavansa televisiosta tallennettua videosisältöä digiboksin, videonauhurin tai tietokoneen avulla. Mikäli siis tutkimukseen osallistuneet 2025 henkilöä kuvastavat koko Suomen väestöä, niin tutkimuksen mukaan koko väestöstä 0,48 prosenttia tallentaa tv-sisältöä ulkoisille kiintolevyille. Tähän ”massiiviseen” porukkaanko Olli Valkaman kommentti ulkoisten kiintolevyjen käytöstä digiboksien jatkeena perustuu?
Tutkimuksessa ei myöskään eritellä mistä lähteistä videosisältö on peräisin. Laillisia, tallentamisen ulkoisille kiintolevyille mahdollistavia videopalveluja tai -laitteita ei ainakaan Suomessa juuri ole. Tarkemmin ajatellen, itse en tiedä muita kuin aiemmin mainitut digiboksit. Näistä digibokseista usb-videotallennuksen mahdollistavia malleja on saatavana erittäin rajoitetusti.
Lisäksi tekniikka toimii vielä useimmiten ulkoisten kiintolevyjen täysipainoisen videotallennuksen esteenä. Ulkoiset kiintolevyt nimittäin toimitetaan FAT32-tiedostomuotoon alustettuina ja tämä tiedostomuoto ei mahdollista yli 4 gigatavun tiedostojen tallentamista. Laitteistosta riippuen tavallinen keskimittainen elokuva vie enemmän tallennustilaa digiboksin kautta tallennettuna kuin edellä mainitun 4 gigatavua. Tämän rajoituksen kiertäminen vaatii huomattavaa teknistä osaamista, jota löytyy vain ani harvalta kuluttajalta.
Tilanne on varmasti muuttunut vuoden 2008 lopun tutkimuksen jälkeen, mutta ulkoisten kiintolevyjen käyttäminen laillisen videosisällön tallentamisessa on vielä aivan alkutekijöissään. Tämä tilanne on tuskin kovin nopeasti muuttumassakaan, koska digiboksien myyjät eivät ainakaan tähän mennessä ole juuri kannustaneet kuluttajia ulkoisten kiintolevyjen käyttöön eikä usb-tallennuksen mahdollistavia videopalveluja ole juurikaan näköpiirissä. Haluaisinkin haastaa asianomaiset tekemään lisää kunnollisia ja puolueettomia tutkimuksia aiheesta eikä tekemään paniikkiratkaisuja vanhojen lypsylehmien eli mp3-soittimien, digiboksien ja cd/dvd-levyjen myynnin vähentyessä.
Kaiken kaikkiaan hyvitysmaksun määrääminen tallennuskapasiteetin mukaan on täysin vanhanaikainen ajattelutapa tilanteessa, jossa yhä useammat palvelut ovat muuttumassa Internet-pohjaisiksi tai muuten tilauspalveluiksi. Hyvitysmaksujen olisi aika siirtyä joko kokonaan historiaan tai sitten ottaa askel tälle vuosituhannelle eli perustua käytön eikä tallentamisen sakottamiseen.
Itse haluaisin kuitenkin sisällöntuottajien voivan hyvin ja siksi mielestäni hyvitysmaksu tulisikin laajentaa kattamaan kaikki mediatoistolaitteet, kuten musiikkipuhelimet, televisiot, radiot, tietokoneet ja monet muut tässä mainitsemattomat kulutuselektroniikkalaitteet. Jos kaikki toistolaitteet voitaisiin sisällyttää hyvitysmaksuun kierrätysmaksujen tavoin, niin maksettava summa laitetta kohden voisi varmasti olla vain joitain senttejä ja se menettäisi täysin merkityksensä laitteiden kuluttajahinnoissa. Jos tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, niin on täysin väärin periä hyvitysmaksuja vain tietyiltä mediatallennukseen kykeneviltä laitteilta ja tällöin koko hyvitysmaksu pitäisi nykyisessä muodossaan lakkauttaa.
Tämän artikkelin kirjoittaja on viestintätoimisto Visionistin perustanut ja digitaalisen äänentoiston sekä ulkoisten massamuistien kanssa yli vuosikymmenen työskennellyt Jiri Koivuniemi.