Tein olohuoneeseeni täysvaltaisen mediapäivityksen. Hankin samalla kertaa uuden television, digiboksin, pelikonsolin ja yleiskaukosäätimen. Päivityksen alkuperäinen tarkoitus oli siirtyä vihdoin kertaheitolla Full HD -aikakauteen, mutta asennuksesta muodostui samalla tutkimusretki nykykuluttajan välillä hermojakin raastavaan digimaailmaan.
Ensimmäisenä olohuoneeseen tuli LG:n plasmatelevisio. Sen käyttöönotto oli helppoa, liitännät olivat monipuolisia ja kuvanlaatu erinomainen. Televisioihin näyttää tulleen paljon kaikenlaisia pikkuhienouksia viimeisen viiden vuoden kuluessa, kun en ole televisioita hankkinut. Muutaman päivän käytön jälkeen näyttö kuitenkin pimeni muutaman minuutin käytön jälkeen. Ääni kuului, mutta kuvaa ei näkynyt. Kuva palautui itsestään suunnilleen vartin odottamisen jälkeen. Sama asia toistui useina päivinä ja päätin soittaa huoltoon, koska mielestäni kaikki oireet viittasivat lämpövikaan. LG:n palvelu oli ensiluokkaista ja huoltomies kävi tutkimassa laitteen. Vika löytyi löysästä liitännästä television sisällä ja televisio toimii taas ongelmitta.
Tilasin television kanssa samaan aikaan Welhon Wbox HD -digiboksin. Se tuntui omaan käyttöön sopivimmalta ja parin vuoden sopimuksen hintakin vaikutti kohtuulliselta. Kuinka ollakaan, digiboksia joutui kuitenkin odottelemaan runsaat kolme viikkoa. Näinä kolmena viikkona purkki tietysti luvattiin joka viikko seuraavalla viikolla. Kun digiboksi viimein saapui, niin sen asennus oli helppoa ja kaikki luvatut kanavatkin näkyivät. Tosin äänet vaativat melkoista säätämistä – vaikuttaa siltä, että eri kanavien äänimääritykset poikkeavat paljonkin toisistaan ja kotiteatterikaiuttimeni kadottivat äänet vähän väliä tv-kanavia vaihtaessani erityisesti Dolby Digital -tilasta siirryttäessä normaaliin stereoääneen. Myös kuvan ja äänen synkronointi tuntuu toimivan vaihtelevasti päivästä ja kanavasta riippuen. Ääniongelmiinkin on alkanut löytyä ratkaisuja, kun tarpeeksi säätää ja virittää, mutta helppoa se ei ole ollut ja edelleen pelottaa miten kukaan muu perheestäni ikinä oppii säätämään äänet oikein…
Seuraavaksi otin käyttöön PlayStation 3 -pelikonsolin. Sen asennus oli nautintoa alusta loppuun – jopa Internet-yhteyden asennus kävi erittäin jouhevasti. Tähän mennessä PlayStation 3 on toiminut erinomaisena Blu-ray-soittimena ja pelilaitteena eikä sen käytössä ole ilmennyt ongelmia. Pelikonsolina se tuntuu olevan samalla tasolla Xbox 360:n kanssa, mutta medialaitteena se porhaltaa huimasti ohi.
Viimeisenä uutena laitteena otin käyttöön Logitechin Harmony 700 -yleiskaukosäätimen. Olen kuullut niin paljon kauhutarinoita niiden käyttöönotosta, että tämä kapine on ensimmäinen koskaan käyttämäni yleiskaukosäädin. Kaukosäädin liitetään aluksi usb-liitännällä ja nettiyhteydellä varustettuun tietokoneeseen. Sen jälkeen mennään webbiosoitteeseen www.logitech.com/myharmony/ ja ladataan sieltä asennusohjelma. Osoite tosin ei tuntunut toimivan oikein mikäli Logitechin pääsivuston maaksi on aiemmin valittu suomi, mutta asennusohjelma löytyy myös Logitechin pääsivuston tukialueelta. Suomenkielisen asennusohjelman käyttö oli yllättävän helppoa ja kaikkien yllämainittujen laitteiden ohjaus toimi moitteetta vain runsaan vartin määrittelyjen jälkeen. Nyt kaukosäätimen Watch a Movie -näppäintä painamalla televisio, PlayStation 3 ja kotiteatterikaiuttimet menevät päälle ja leffa alkaa pyöriä pienen odotuksen jälkeen – hämmästyttävää!
Nyt ymmärrän miksi yleiskaukosäätimet ovat tällä hetkellä niin tärkeä puheenaihe. Uusia viihdelaitteita hankitaan paljon ja ainakin itselleni kolmen uuden ja yhden vanhan laitteen ohjaaminen neljällä eri kaukosäätimellä olisi ollut painajaismaista. Kolmen uuden kaukosäätimen näppäimien oppiminen veisi ikuisuuden ja television katselu olisi pitkän aikaa pelkkää säätämistä. Harmonyn ansiosta uusia kaukosäätimiä ei tarvitse opiskella lainkaan. Harmonyn käyttölogiikka on aina riittävän samanlaista vaikka kaikki laitteet ovatkin eri valmistajilta. Harmonyn näppäimet ja näyttö on ohjelmoitu loogisesti välittämättä alkuperäisistä kaukosäätimistä. Leffaillan voi nyt aloittaa yhtä nappia painamalla ja se myös päättyy yhden näppäimen painamiseen illalla nukkumaan mennessä – hyvä yleiskaukosäädin tarjoaa siis todellista harmoniaa olohuoneisiin.
Tämän artikkelin kirjoittaja on Visionistin perustanut ja digitaalisten viihdelaitteiden kanssa parikymmentä vuotta työskennellyt Jiri Koivuniemi.