Itselläni sosiaalista eristäytymistä on nyt takana kolme ja puoli viikkoa. Työkuviot pyörivät lähes ennallaan, perhe-elämä sujuu edelleen hyvin, ulkoilu jatkuu poikkeuksellisen aktiivisena ja kevätkin etenee kohtuullisesti. Viime viikolla useisiin ystäviin tuli oltua aiempia viikkoja enemmän yhteyksissä ja työn puolestakin kommunikoinnin aiempaa enemmän äänen ja videon välityksellä. Tästäpä päästäänkin viikon teemaan eli siihen, miten tärkeää video on nykyään eri muodoissaan ja miten paljon erilaisia videopalveluja maailmaan mahtuu.
Viime viikolla kirjoitin musiikista ja se on ollut merkittävä osa elämääni tälläkin viikolla myös videoiden näkökulmasta. Olen jatkanut useiden muusikoiden olohuonekeikkojen ja muun tee-se-itse-materiaalin seuraamista. Olenhan muutenkin YouTuben suurkuluttaja ja tilauksessa onkin lähes 700 eri YouTube-kanavaa. Silti viimeisen viikon merkittävin musiikkiin liittyvä videolöytö oli Rumban ansiota, kun he kertoivat Stingray Qello -musiikkivideopalvelusta. Tämä palvelu vaikuttaa muutaman päivän kokemuksella erinomaiselta keikkavideoiden ja musadokkarien aarreaitalta!
Musiikkiin liittyvien videoiden ohella olen ahminut lukemattomia muitakin videoita useista eri palveluista. Videopalveluita on todellakin liikaa ja alan olla ihan hukassa mitä leffoja, tv-sarjoja tai muita videoita mikäkin palvelu tarjoaa. Pelkästään viimeisen viikon aikana olen katsonut videoita ainakin näistä palveluista: Netflix, HBO Nordic, Prime Video, Apple TV, YLE Areena, YouTube, Vimeo, Twitch, Facebook Watch, TED, Ruutu ja MasterClass. Eikö vieläkään ole olemassa mitään palveluj, joka keräisi muiden videopalvelujen ohjelmatiedot yhteen paikkaan?
Yllä mainituista videopalveluista viikon parhaimmat helmet poikkeavat toisistaan melkoisesti. Kaltaiselleni futisfanille sopiva Sunderland ’Til I Die -dokkarireality sai Netflixissä toisen tuotantokautensa. Puolivahingossa löytyneen Why Women Kill -uutuussarjan pari ensimmäistä jaksoa olivat yllättävän viihdyttäviä kierolla huumorillaan ja hienolla kuvauksellaan. MasterClass puolestaan tarjoaa mielenkiintoisia, mutta kalliita verkkokursseja maailman huippuosaajilta ja tällä viikolla jäin koukkuun Garry Kasparovin shakkikurssiin.
Kaiken tämän videosekamelskan hallitseminen alkaa olla hankalaa etenkin silloin, kun videoita haluaa katsoa television kautta. Oma Samsung-älytelevisioni ei näitä kaikki palveluita enää tuekaan, vaan apuna on oltava erillinen Xiaomi Mi Box S -mediatoistin. Sen Android TV -käyttöjärjestelmä mahdollistaa monipuolisen sovellusvalikoiman ja kaikki yllämainitut videopalvelut ovatkin käytettävissä Mi Boxin kaukosäätimellä.
Mutta eihän videopalvelut vielä tähän lopu, sillä etätyössähän pitää kommunikoida muiden ihmisten kanssa – ja tietenkin videolla! Itse koetan videopuheluita hieman rajoittaa etenkin silloin, kun kolmen tai useamman päivän eristäytymisparta lisää naamaan ikävuosia roimasti. Laskin kuitenkin, että olen viimeisen viikon aikana puhunut joko videokuvalla tai ilman näiden ääni- ja videopuhelupalvelujen kautta: Facebook Messenger, WhatsApp, Skype, Teams, Zoom, FaceTime, Google Hangouts ja Discord. Eihän tässä ole mitään järkeä! Miksei ääni- ja videopuheluita voida standardoida siten, että kaikki nämä voisivat toimia ristiin ja palvelut kilpailisivat muilla ominaisuuksilla? Olen varma, että tämä hyödyttäisi kaikkia toimijoita.
Työhön liittyvien videosekoilujen jälkeen lauantai-iltana järjestimme jälleen edellisviikon tapaan etäpäivällisen oslolais-helsinkiläisen kaveripariskunnan kanssa. Logitech Streamcam -kameran ja Microsoft Teamsin avustuksella vietimme jälleen rattoisan kolmen tunnin päivällissession ruokapöytämme ääressä höpöttäen.
Ehdimme viikonloppuna perheen kanssa jälleen luonnonhelmaankin. Tällä kertaa suuntana oli Valkjärven metsiköt ja Kuhakosken vesiputous. Valkjärven rantatörmät ovat yllättävän jylhät ja sen kallioseinämiä pitkin kiipeäminen jäi itseltäni väliin. Sen sijaan pienen ähinän ja puhinan jälkeen läheinen Hyypiänmäen lippaluola oli saavutettavissa minunkin vajaavaisella kunnollani.
Tämän ryteikkövaelluksen jälkeen muutaman minuutin automatkan päässä sijaitsi Uudenmaan suurimmaksi vesiputoukseksi tituleerattu Kuhakoski. Meitä kyllä lähinnä nauratti, että olisipa tässä esimerkiksi islantilaisille matkaajille megapettymys, jos tällaista pikkukoskea lähtisi pidemmän matkan päästä katsomaan ja kuvittelisi löytävänsä oikean vesiputouksen. Meille se oli kiva pieni pysähdys, jossa pääsin jälleen ulkoiluttamaan DJI Mavic 2 Zoom -kuvauskopteriani.
Sunnuntain kävelyretki oli hieman kevyempi ja vaatimattomampi, kun kiersimme Katajanokan. Aika erikoinen muistomerkki sieltäkin löytyi. Enpä ole ennen tiennyt, että toisen maailmansodan jälkeen Suomen merialueilla oli 60 000 miinaa! Niiden raivaamiseen osallistui 2 000 miestä ja 200 alusta. Raivaajista menehtyi 28 ja vammautui 35 miestä.
Olemme haaveilleet jo aika monesta tulevasta matkasta, keikasta ja ruokapaikasta, joissa tulemme käymään eristäytymisen loputtua. Välillä se auttaa ja välillä se lisää tuskaa odottaessamme elämän normalisoitumista. Myös murheellisia työuutisia on alkanut kuulua lähiympäristöstä erinäisten lomautusten ja irtisanomisten muodossa. Onneksi varsinaisia sairastumisuutisia ei ole vielä omaan lähipiiriin kantautunut. Edelleenkään tämä sosiaalinen eristäytyminen ei ole pelkästään pahasta. Opimme jatkuvasti tekemään uudenlaisia asioita ja nauttimaan erilaisista kokemuksista, jotka voivat olla yksinkertaisia ja lähellä vain lyhyiden kävelymatkojen päässä.
Jiri Koivuniemi
Viestintätoimisto Visionistin perustaja