Viikko vierähti jälleen vauhdilla työn touhussa ja kävellen. En muista milloin olisin normaaleissa kotiympyröissä kävellyt näin ahkerasti. Matkoilla kävelemme aina paljon, mutta kotiseudulla käveleminen tuntuu yleensä tylsältä. Omituiset ajat pistävät näköjään tekemään omituisia asioita, joten nyt on askeleita kertynyt poikkeuksellisen paljon. Viime viikolla kirjoitin viikonlopun vapaa-ajan vietosta eristäytyneenä ja edellisellä viikolla kirjoitin etätöistä. Nyt keskityn musiikkiin ja sen merkitykseen omassa elämässäni.
Viime viikolla musiikki oli tärkeässä osassa niin arkea kuin vapaa-aikaakin. Asiakkaamme Game Music Collective julkaisi runsas viikko sitten uuden musiikkivideon. Video oli niin hurja, että siitä julkaistiin kaksi versiota – yksi K18-leimalla ja toinen hieman kesympi versio. On todella mahtavaa olla mukana projektissa, jossa yhdistyvät omat intohimoni eli videopelit ja musiikki! GMC sai myös merkittävän apurahan ja heidän musiikkiaan sisältävä Iron Danger -kalevalaispelikin ilmestyi, joten viikko oli mitä mahtavin.
Koska livekeikat on kaikkialla peruttu, monet artistit järjestävät nyt omia etäkeikkojaan ja muuta mukavaa fanien iloksi. Itsekin osallistuin useisiin nettikeikkoihin, mutta monet niistä olivat pettymyksiä. Ne olivat joko äänenlaadultaan onnettomia tai sitten ne olivat lyhyitä tynkäkeikkoja, joissa ei ollut minkäänlaista fiilistä. Kaksi positiivista poikkeustakin oli, sillä perjantai-illan Mustaschin täyspitkä puolentoista tunnin keikka ja lauantai-illan intiimi Eivørin olohuonekonsertti olivat täynnä laatua ja fiilistä. Molemmat muistuttivat miksi ovat omissa genreissään erinomaisia artisteja.
Intouduin pitkän tauon jälkeen palaamaan musiikilliseen ikuisuusprojektiini eli lukemaan ja ennen kaikkea kuuntelemaan kirjaa nimeltä 1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. Tämä muhkea 960-sivuinen kirja esittelee kronologisesti popmusiikin tärkeimmät albumit vuosien 1955 ja 2009 väliseltä ajalta. Kirja oli kansainvälinen menestys ja hankin tämän 10 vuotta sitten ilmestyneen suomenkielisen laitoksen muutama vuosi sitten. Silloin kuvittelin kykeneväni lukemaan ja kuuntelemaan kaikki kirjan esittelemät albumit (ainakin Spotifysta löytyvät), mutta nopeasti tajusin, ettei siihen mikään aika riitä eikä omaan makuuni sopimattomilla albumeilla kannata itseään kiduttaa. Nyt olen päässyt kirjassa 60-luvun lopulle ja havainnut, että todella moni nykyään pop/rock-musiikkia tekevä on tavattoman paljon velkaa 60-luvun artisteille. Perusmelodiat ja fiilis toimii parhaimmillaan yhä tänäkin päivänä ja niitä kopioidaan nykymusiikissa edelleen. Ei siis ihme, että nykynuoriso hakee vaihtelua vaikkapa rap-musiikista, kun pop/rock-jauhanta toistaa itseään jo kuudetta vuosikymmentä.
Kirjoitin taannoin AVplus-lehden kolumnissani, että ”äänilevystä on tullut vanhanaikaisten musiikkisielujen erikoisliike- ja kirpputorituotteita, joissa itse fyysisellä esineellä on tunnearvoa eikä kyse enää olekaan vain pelkän musiikin diggaamisesta”. Vaikka en itse enää kerää enkä juurikaan omista tai kuuntele minkäänlaisia äänilevyjä, kolumnista intoutuneena kuuntelin ja katselin viikonloppuna pitkästä aikaa Jean-Michel Jarren AERO-albumin vuodelta 2004. Tämä julkaisu on siitä erikoinen, että DVD-levynä siinä on DTS/Dolby 5.1 -tilaäänet ja videolta voi seurata koko albumin keston ajan tv-ruudussa liikkuvaa silmäparia, joka kuuluu Jarren silloiselle tyttöystävälle. Jarre ei lepää laakereillaan, sillä hän julkaisi juuri uuden EON-sovelluksen, jolla voi toistaa ainutkertaista jarremaista musiikkia ja visualisointeja loputtomiin.
En ole missään tapauksessa hifisti, mutta arvostan musiikinkuuntelussa kohtuullisen laadukasta äänentoistoa. Töideni takia on sattuneesta syystä mahdollisuus tutustua monenlaisiin laitteisiin ja hankkia niitä sopuhintaan. Nykyinen äänentoistoni pyörii siksi hyvin paljon Logitechin tuotteiden ympärillä. Television ja Pleikkarin äänentoiston hoitaa Logitech Z906 -monikanavakaiuttimet kiitettävällä äänenlaadulla. PC-äänentoisto nojaa Logitech G935 -pelikuulokkeisiin. Kuuntelen musiikkia usein myös Ultimate Ears WONDERBOOM 2 -matkakaiuttimella ollessani muualla kuin olohuoneessa. Pieni kaiutin on kätevä ottaa mukaan työhuoneeseen, varastoon, suihkuun tai tiskipöydälle tiskausseuraksi. Se kestää kolhut ja kastumisen sekä toistaa musiikkia riittävällä äänenlaadulla ollessani kaiuttimen lähellä. Itsekseni kävellessä kuuntelen musiikkia ja puhun puheluni käyttäen täysin langattomia Jaybird Vista -sporttikuulokkeita. Ensi viikolla olisikin tarkoitus aloittaa Jaybirdin vaikuttajakampanja, joten jos satut tietämään tuhansia someseuraajia omaavia urheiluvaikuttajia, heistä saa vinkata minullekin.
Lauantaina karkasimme perheen kanssa jälleen luontoretkelle. Tällä kertaa suuntasimme Kirkkonummelle Meikon erämaahan. Uudenmaan luontokohteet alkavat olla ruuhkaisia, kun monet kaltaisemme urbaanipuput kaipaavat luonnonrauhaa eristäytymisen vastapainoksi. Meikon parkkipaikallakin autoja riitti ja hieman huoletti miten paljon porukkaa metsässä samoilee. Onneksi huoli oli turha, sillä metsiin näyttää ihmisiä mahtuvan ja metsäpoluilla saimme vaeltaa aivan rauhassa. Meikon aurinkoiset maisemat olivat mahtavia niin metsäpoluilla kuin niiden yläpuolellakin. Teinkin jälleen uuden videon DJI Mavic 2 Zoom -kuvauskopterillani.
Tällä hetkellä musiikki ja luontoretket perheeni kanssa ovat tärkeitä osatekijöitä henkiseen tasapainoon. Itselleni etätyöskentely ei tuota minkäänlaista tuskaa ja sosiaalisten rientojenkin puuttuminen on ollut yllättävän helppoa. Uudenmaan rajojen sulkeminenkaan ei vaikuta käytännössä mihinkään eikä pääsiäisen lomamatkankaan peruuntuminen rassaa, koska matkoille pääsee myöhemminkin. Silti poikkeuksellisen tilanteen luoma yleinen epävarmuus hieman kalvaa jossain sisällä. Musiikki tuntuu onneksi auttavan siihenkin, joten ei muuta kuin uutta keväistä viikkoa kohti! 😊
Jiri Koivuniemi
Viestintätoimisto Visionistin perustaja