Tekijänoikeusjärjestöt ovat tällä viikolla jättäneet esityksensä vuoden 2009 hyvitysmaksuista. Järjestöt esittävät yhteisenä kantanaan, että hyvitysmaksun piiriin tulisi lisätä mp3-soitinominaisuudella varustetut matkapuhelimet sekä tietokoneen ulkoiset lisämuistit. Tekijänoikeusjärjestöjen tilaamien tutkimusten mukaan näitä laitteita käytetään merkittävässä määrin tekijänoikeudella suojatun aineiston yksityiseen kopiointiin.
Olen tekijänoikeusjärjestöjen kanssa periaatteessa samaa mieltä siitä, että mikäli mp3-soittimesta on maksettava hyvitysmaksua, niin silloin pitää maksaa kaikista muistakin mediatoistimista. Näitä mediatoistimia ovat mm. musiikkipuhelin, tallentava digiboksi ja henkilökohtainen tietokone (pc). Siinä tekijäoikeusjärjestöt menevät mielestäni täysin metsään, että he vaativat hyvitysmaksua myös ulkoisille lisämuisteille, kuten usb-muistitikuille ja usb-kiintolevyille. Niitä käytetään jopa heidän omien tutkimustensa mukaan moniin erilaisiin tarpeisiin ja selkeä vähemmistö käyttää niitä musiikin tallentamiseen – pelkkään musiikin tallentamiseen tuskin kukaan.
Tekijänoikeusjärjestöjen esityksessä on lisäksi väittämiä, jotka eivät ole totta tai ainakaan niiden perusteella ei millään voida hyvitysmaksua vaatia ainoastaan mp3-soittimille, musiikkipuhelimille ja tietokoneiden ulkoisille lisämuisteille.
”Teosten yksityisen kopioinnin mahdollisuus on elinehto tallennusalustoja ja tallentimia valmistavalle teollisuudelle sekä näiden laitteiden maahantuojille ja jälleenmyyjille. Teokset, informaatioteknologia ja kulutuselektroniikka ovat toisiaan täydentäviä tuotteita. Normaalisti toimivilla markkinoilla jonkun täydentävän tuotteen kysynnän lisääntyminen lisää aina myös muiden täydentävien tuotteiden kysyntää. Näin ei ole kuitenkaan esimerkiksi musiikin alalla käynyt.”
Eikö tämä toimi molemmin päin? Mikäli yksityisen kopioinnin mahdollisuutta ei olisi, niin kuka ostaisi musiikkia edes sen vertaa kuin sitä nykyään ostetaan? Tietenkin tallennusalustoja valmistavalle teollisuudelle yksityisen kopioinnin mahdollisuus on elinehto. Esimerkiksi mp3-soittimelle musiikki on totta kai elinehto eikä niitä olisi olemassa ilman musiikkia. Sehän on itsestään selvää, mutta eihän mp3-soitin ole mikään muu kuin korvaava teknologia aiemmille cd-, kasetti- ja vinyylilevysoittimille. Eihän kukaan ostaisi tallenteitakaan ellei olisi laitteita, joilla niitä kuunnellaan. Täydentävän tuotteen (mp3-soitin) kysynnän lisääntyminen on varmasti lisännyt muiden täydentävien tuotteiden (musiikin) kysyntää niiden käyttäjien osalta, jotka ovat ennenkin musiikkia ostaneet. Nykyään musiikkia voi kuitenkin kuluttaa aiempaa monipuolisimmilla tavoilla ja musiikille on ilmaantunut uusia vaihtoehtoja, kuten pelit, elokuvat ja Internet. Lisäksi musiikin laillista kysyntää vähentää myös laiton kopiointi, johon taas laillista yksityistä kopiointia ja hyvitysmaksua ei pidä sotkea. Ei siis ole musiikkia toistavien laitteiden vika, että musiikin kysyntä perinteisessä muodossaan on laskussa eikä näitä laitteita pidä tästä myöskään rangaista.
”Tekijänoikeuslain mukaan hyvitysmaksu tulisi asettaa kaikille laitteille ja alustoille, joille merkittävässä määrin kopioidaan suojattuja teoksia. Tekijänoikeuslain soveltamisen tulee olla teknologianeutraalia.”
Mitä hyötyä tai haittaa siitä on kenellekään, että käyttäjät kopioivat sisältöä esimerkiksi ulkoisille kiintolevyille? Eikö oleellista ole se, että käyttäjä maksaa sisällön käytöstä eikä pelkästä tallentamisesta? Eihän vielä tallentamisesta hyödy kukaan. Onko todellakin kohtuullista, että rehellisen kuluttajan pitää maksaa musiikistaan kolme kertaa Teosto-korvauksia, koska hän 1) ostaa musiikin laillisesta verkkokaupasta omalle tietokoneelleen, 2) varmuuskopioi sen ulkoiselle kiintolevylle ja 3) siirtää musiikkia toisinaan mp3-soittimelle? Tätäkö on teknologianeutraalius? Eikö aitoa teknologianeutraaliutta olisi laajentaa hyvitysmaksut siinä tapauksessa kaikkiin tallennusalustoihin, kuten kuluttaja-pc:eihin? Eihän mp3-soittimella tai ulkoisella lisämuistilla tee mitään ilman pc:tä, joka on nykyisin myös yksi yleisimmistä musiikintoistolaitteista. Vai olisiko syytä olla kokonaan teknologianeutraali ja poistaa hyvitysmaksu kaikista laitteista ja sisällyttää se myytävään sisältöön?
”Hyvitysmaksuja tulee kuitenkin nykyisin voimassa olevan hinnoittelun osalta korottaa 5 prosentin indeksillä, jotta hyvitysmaksun reaalinen arvo ei laske. Lisäksi on huomioitava kapasiteettien kasvu ja siksi hinnastoon on lisättävä kaksi uutta kategoriaa.”
Mikäli teokset, informaatioteknologia ja kulutuselektroniikka ovat toisiaan täydentäviä tuotteita, kuten tekijänoikeusjärjestöt ovat todenneet, niin eikö molempien markkinoiden pitäisi sitten seurata myös toistensa hinnoittelua? Onko todellakin kohtuullista, että hyvitysmaksun prosentuaalinen osuus kasvaa esimerkiksi mp3-soittimien hinnoissa vuosi vuodelta, koska mp3-soittimien hinnat laskevat huimasti, mutta hyvitysmaksut pysyvät ennallaan? Hyvitysmaksun osuus 1 gigatavun mp3-soittimesta alkaa olla jo neljännes kuluttajahinnasta. Hyvitysmaksuihin pitäisi ehdottomasti saada tuotteen hintaan perustuva prosenttiosuuskatto! Ja mikäli hyvitysmaksua laajennetaan useisiin tallennusalustoihin, niin eikö hyvitysmaksutasoa pitäisi laskea huomattavasti, koska laitekanta kuitenkin kasvaa nykyisestä huikeasti? Ainakaan tänä vuonna tekijänoikeusjärjestöt eivät ole näin ehdottaneet, vaan nykyinen hintataso on pidetty ehdotuksessa. Vaikuttaa siis siltä, että tekijänoikeusjärjestöjen ahneudella ei ole mitään rajoja. Muutaman vuoden ajan Teoston lypsylehmänä toimineiden mp3-soittimien ja optisten medioiden myynnin taittuessa laskuun tuntuu järjestöillä olevan kova hätä löytää uusia lypsettäviä kohtuullisuudesta välittämättä.
Tekijänoikeusjärjestöjen alkuperäisen esityksen voi lukea täältä.
Viime vuonna kirjoittamani vastineen samasta aiheesta voi lukea täältä.