MIELIPIDE: Käsikonsolit murroksessa

Olen pidemmän aikaa ihmetellyt miksei Applen iPod touchia tai iPhonea ja miksei muitakin älypuhelimia ole otettu vakavissaan pelilaitteina. Tiedän toki, että älypuhelimet ovat yleisesti ottaen kalliita pelkkään pelaamiseen, mutta jos lasketaan yhteen perinteisen käsikonsolin ja sen pelien sekä useimmille kuitenkin pakollisen matkapuhelimen ja mp3-soittimen hinnat, niin ainakaan aktiivipelaajalle hintaero ei pitäisi jäädä merkittäväksi. Lisäksi iPod touch on jo nyt halvimmillaan samassa hintatasossa kuin käsikonsolit.

nintendods

Sain jokin aika sitten Nintendo DSi -käsikonsolin testattavakseni ja sillä leikittyäni en voi välttyä siltä ajatukselta, että vaikka se tuntuu erittäin mukavalta ja kätevältä, niin silti se on kovin lelumainen kapistus. Kokonaisuus vaikuttaa erittäin toimivalta ja kaksi näyttöä tuovat paljon pelitilaa pienessä koossa, mutta grafiikan taso on yllättävän heikko ja pelikokemus jää muutenkin jotenkin vaisuksi.

iPhone on puolestaan koukuttanut sisäisen pelaajani alusta alkaen, sillä useissa peleissä on hyödynnetty kosketusnäyttöä erinomaisesti ja liikkeentunnistin on loistava lisä pienelle laitteelle suunnattuihin peleihin. Ladattavien pelien laatu lyö välillä ällikällä ja jopa ilmaispelien taso on useimmiten erinomainen. Fyysisesti laite on jämäkkä ja huomattavasti paremmin taskuun sujautettavissa kuin esimerkiksi Nintendo DSi. iPod touch on pelilaitteena identtinen iPhonen kanssa, mutta halvempi puhelintoimintojen puuttumisen takia.

Itse pelien hankintatapa ja niiden hinta ovat myös asioita, joissa iPod/iPhone tuntuu ylivoimaiselta käsikonsolilta ainakin Nintendoon verrattuna. Molempiin voi ladata pelejä langattomalla verkkoyhteydellä, mutta Applen AppStoren valikoima on valtaisa ja pelien hinnat edullisia. Esimerkiksi Grand Theft Auto: Chinatown Wars maksaa AppStoressa 7,99 euroa kun taas Nintendolle sama peli fyysisenä tuotteena maksaa 42,95 euroa (Tilt.fi 1.2.2010).

Onko todella niin, että perinteisesti vahvat konsolivalmistajat ovat menettämässä peliään Applelle samaan tapaan kuin musiikkibisnes valui iTunesin ostoskoriin? Vai onko käsikonsolien valmistajat todella fokusoituneet niin vahvasti nuoriin pelaajiin, ettei niiden olekaan enää tarkoitus olla kiinnostavia aikuisille pelaajille?

Tämä on mielestäni huolestuttava suuntaus jälleenmyyjien, tukkureiden ja muiden paikallisten toimijoiden näkökulmasta. Kaupankäynti tuntuu siirtyvän uuden laitealustan myötä kansainvälisiin verkkokauppoihin. Mitä enemmän iPod/iPhone ja jatkossa myös muut älypuhelimet saavat jalansijaa pelimarkkinoilla, niin tämä muutos on väistämätöntä. Samalla paikallinen osaaminen, markkinointi ja kotimainen kulttuuri häviävät pelimarkkinoilta kokonaan. Käsikonsolien lisätarvikkeet ja pelit tekevät toistaiseksi kauppansa myös fyysisiltä jälleenmyyjiltä, mutta mikäli näiden laitteiden pelibisnes siirtyy nettiin, niin ennen pitkää mukana siirtyvät myös lisätarvikkeet.

Eräs alan visionääri sanoi, että pelaaminen kokee fundamentaalisen muutoksen lähitulevaisuudessa uusien laitteiden vallatessa markkinat, koska perinteisen pelimarkkinan pelurit eivät koe epäsuoraa kilpailua riittäväksi uhaksi. Itse pelkään asian olevan juuri näin. Suomen pieni peliala ei tälle asialle voi mitään ihmeempää tehdä, mutta luulisi ainakin Sonyn ja Nintendon kovaa vauhtia miettivän korjausliikkeitä. Se sitten jää nähtäväksi tekeekö niidenkään korjausliikkeet tilannetta paremmaksi nykyiselle pelialalle vai pelkästään niille itselleen…

Tämän artikkelin kirjoittaja on Visionistin perustanut ja pelimaahantuojalla yli vuosikymmenen työskennellyt Jiri Koivuniemi.